Ojamon kaivos on luolasukeltajien suosima kohde, koska Suomessa ei käytännössä ole sukellettavia luonnonluolia. Olosuhteet ovat sukeltamiselle erinomaiset ympäri vuoden. Kirkkaassa pohjavedessä näkyvyys on lähes esteetöntä.

Uusia käytäviä kartoitetaan jatkuvasti. Pisimmät sukellukset luolissa on tehty useamman kilometrin päähän suuaukosta. Luolissa sukeltaminen edellyttää kahdennettuja sukelluslaitteita. Nykyisin useat sukeltajat käyttävät suljetun kierron laitteita, joiden avulla voidaan sukeltaa useita tunteja syvyydestä riippumatta. Laitteissa käytetään seoskaasuja, joiden avulla vähennetään sukeltajan taudin riskiä ja lyhennetään syvien sukellusten kestoa. Pitkät matkat taitetaan vedenalaisilla skoottereilla.

Koulutetun luolasukeltajan tulee esimerkiksi löytää pimeästä luolasta ulos ohjausnarujen avulla – kilometrienkin matkan takaa. Kahdennetuista laitteista huolimatta sukeltajat on koulutettu ratkaisemaan monenlaisia luolaympäristön ongelmatilanteita, kuten laiterikkoja ja eksymisiä.

Haastavan sukelluskohteen Ojamosta tekee luolien syvyys. Matalimmatkin luolat ovat tavallisten virkitystyssukellussyvyyksien alapuolella. Kylmä vesi ja sokkeloiset luolastot lisäävät vaikeutta sukelluksilla, jotka voivat syvempiä osia kartoitettaessa kestää useita tunteja.

Ojamon historiaa

Kaivostoiminta Ojamossa oli vilkkaimmillaan vuosisadan alkupuoliskolla. Sodan jälkeen louhinta oli vielä aktiivista, mutta vähitellen kalkin louhiminen syvästä kaivoksesta muuttui kannattamattomaksi. Kaivos suljettiin 1960-luvun puolessa välissä ja maaperästä tihkuvan veden pumppaaminen lopetettiin. Vesi valtasi kaivoksen muutamassa vuodessa. Ensimmäisen kerran Ojamossa sukellettiin 1970-luvulla. Vettä on kaivoksessa ainakin 200 metrin syvyyteen asti.

Sukeltaminen on miellyttävämpää Ojamossa kuin Suomenlahden usein sameissa vesissä. Kaivoksen vesi suodattuu hiljalleen maaperän läpi ja on siksi kristallinkirkasta. Veden lämpötila kallion sisällä on noin neljä astetta ympäri vuoden.

Kaivos on täynnä jälkiä ihmisistä. Lattialla makaa hylättyjä työkaluja ja dynamiittilaatikoita. Kottikärryt ovat jääneet rappusten juureen odottamaan seuraavaa vuoroa. Sähkölamput roikkuvat katossa kuin odottaen, että valot sytytettäisiin jälleen.

Jatkosodan aikana avoulouhokseen pystytetyissä teltoissa asui venäläisiä sotavankeja, jotka louhivat kalliota vuoroissa. Talvella mantteleitakin riitti vain yhden vuoron miehille kerrallaan. Kaapit ja kaivosvaunut ovat jääneet niille sijoilleen, missä ne olivat kaivoksen sulkeutuessa. Vesi on säilönyt kaivoksen valtavaksi museoksi.